Vekku alotti vuoden virallisen osuuden komistelemalla Kajjaanissa.
Tuomarina oli Ligita Zake, Latvia. Tiukkaa linjaa piti ERI:n jakamisessa, ainakin uriksilla. Narttuja en kerenny etes seuraamaan ku piti muka alkaa valmistautuun johonki kasvattajaluokkaan

Vekkusen arvostelu oli ihan riittävä, niin ku koko koirakin:
Oikea tyyppi. Oikean tyyppinen pää, riittävän suora kuono-osa. Riittävän voimakas niska. Riittävän vahva ylälinja. Riittävän ilmava runko. Riittävät kulmaukset. Hiukan lyhyt olkavarsi. Kyynärpäät ovat riittävän tiiviit. Riittävästi aluskarvaa. Liikkuu OK. EH4

Kasvattajaluokkaanki tosiaan päästiin. Oli siinä Katrilla hommaa yrittää takoa muitten päähän kuin sielä ollaan ja koiria seisotetaan mut kyl me ihan kunnialla taidettiin kuitenni selvitä. Kasvattajaluokassa esiintyi Krisse, Vekku, Kiksi ja Hukka. Ihan me ei taijettu pärjätä, Marjo laittanee ryhmän arvostelun näytille kunhan kerkee.

Kiitokset Katrille koiran puunaamisesta ja handlerin ohjeistuksista!
Kiva oli nähdä kerralla laumallinen aaveita samassa kehässä ja kehän laidalla. Tiiä vaikka me joskus jossain muussakin yhteydessä leireillään porukalla, ehkä ei kuiteskaan näyttelyissä

Pitäsköhän se meijänki jo muistella menneen vuoden tekosia ja katella vähän tulevaisuuteen. Viime vuodelle oli asetettu huimia tavotteita molemmille hurttasille tähän malliin:

Friida
TK1
Huimat on Luppiksen tavotteet  Neiti on kaikki kilpailulliset tavotteensa saavuttanu. Agia treenitään ja ehkä jopa kisataanki, mut ainoo tavote on pitää kivaa. Mejäliina kaivellaan laatikosta ja hakumettässäki käyään herkuttelemassa. Uimista treenataan paljo, jos sattuu lämmin kesä oleen.

Vega
Pysyä terveenä!
(AGI maxi2, PK HK1, TOKO AVO1)

Vekkusen suurin tavote on pysyä terveenä, kirmailla pusikoissa ja leikkiä hippaa kavereitten kans. Tokihan me treenitään kaikkee kivaa ja jos hyvä tuuri käy, ni saatetaan eksyä jopa kisoihin ja kokeisiinki. Tavotteitahan pitää aina olla, ne ei paljo oo edellisistä muuttunu, katotaan saahaanko niille tulevana vuonna jotain tehtyä  Saatetan me johonki näyttelyynki eksyä, pitäähän emännän päästä kierteleen ne kojut kerran vuodessa.

Friiduhan kävi neljä alokasluokan tokokoetta, lokakuussa saatiin se tavoiteltu TK1 ja joulukuun alussa käytiin jopa kokeilemassa AVOintakin luokkaa, tulos tuli sieltäkin Agia kisattiin jokusen kerran, yliaikaahan radoilta tulee, mutta muuten tuon luppakorvan kans on oikeen mukava juoksennella ratoja, se kun pääosin menee äärimmäisen hienosti.
Mejämettään ei menty kertaakaan, mutta hakumettässä käytiin muutama maalimies haukkumassa. Syksyllä innostuttiin sitte tekemään jokunen jälki ihan ilman sientä, hyvinhän tuo ihmisjälkiäkin nuuskutteli. Uimassakin taidettiin käydä useampaanki kertaan. Eli aika hyvin on Friidun tavotteet täyttyny

Vekku pysy terveenä! Jopa niinki paljon, että harrasteltiin ihan entiseen malliin. Tokihan molemmat koirat alotteli viime vuonna ihan uudenlaisen jumppaohjelman ja lämmittelyiden/jäähdyttelyiden kans ollan paljo tarkempia ku entisessä elämässä.
Helmikuussa käytiin vuoden ainoa tokokoe, sieltä tuloksena AVO1 183 pistettä ja luokkavoitto.
Heinäkuun alussa käytiin luonnetestissä Kaavilla, kovin oli koiran näköinen testi, mitä nyt tessu puolusti enemmän ku emäntä oletti. Pisteitä kertyi 208 ja laukausvarmaksi todettiin. Reissulle lähti ja sieltä palasi varmasti ihan samanlainen hurttanen, ei jäänyt testistä traumoja kummallekkaan. Heinäkuun lopulla kisailtiin Kemissä agia ja nollavoitolla noustiin kakkosiin Syyskuussa uskaltauduttiin haku-kokeisiin ihan oman treeniporukan silmien alle, kohtuu hyvällä menestykselläkin vieläpä 275 pistettä ja HK1 oli päivän saldo.
Yks näyttelykin käytiin kesän aikana, sieltä tasaisen rivin jatkoksi neljäs EH. Jokohan se pitäisi uskoa ettei tuosta koirasta ole harrastuksiin

Entäs sitten tämä vuosi? Ehkä teemme jotain, ehkä emme...
Friidalle ei aseteta enää mitään tavotteita. Jos sattuu jossain sopevassa välissä olemaan tokokokeita, saatetaan käydä AVOssa pelleilemässä. Paikallaolohan tuolla on kohtuu varma, eli muitten kustannuksella sielä ei pelleillä. Leikkiminen alkaa vasta yksilöliikkeissä Samaten, jos sattuu sopivaan väliin sopiva BH-koe löytymään, saattaa luppanen käydä sitäkin kokeilemassa.
Friida käynee kuvauttamassa luustonsa jossain välissä, Kassellaan näyttääkö vielä suht samalta kuin ennen agiliitelyn aloittamista.

Vekkunen hakuilee, tokoilee ja liitelee, lisäksi jäljestää ja käypä se viikon päästä näyttäytymässä tuomarillekkin komeana, joskin kohtuu karvattomana...
Hakumettässä käydään ehkä jopa ihan tavoitteellisesti, jos vaikka lisää kirjaimia nimen eteen kaiveltais jossain välissä. JOS sattuu enää mihinkään kokeeseen pääsemään noiden sääntöuudistusten jälkeen.
Tokossa VoiVoi korkkaus lienee edessä jossain vaiheessa, sitä ei tiedä onko tälle vaiko ehkä ens vuodelle, mutta mahollisesti joskus tulevaisuudessa. Agissa ois kiva kun ohjaajakin pääsis sinne komosiin, koirahan sielä ois jo, jos kartturi ei ois koheltanu ihan kaikkee... Minkäs teet ku on liika hiras ni sitte on...
Sitä jälkeä jatkettaneen, kunhan lumet lähtee.
Lumien aikaan emäntä saattaa ehkä kaivella niitä suksia jostakin, jos sattuu löytämään niin voipi opetella hiihtämään. Sehän tietää koirille pitkiä lenkkejä jossain tuola jäätiköllä, jos sitä jäätä tulee. Jos ei tule kunnon jäätä niin tyytynemme jatkamaan lumikenkien kans pusikoimista

Neiti Luppakorva pääsi kuin pääsikin tokoilemaan ihan kokeeseen asti. Meinasin jo perua koko kokeen, mutta tarkistimpa kuitenkin antibioottien varoajan. Mie ihan kuvittelin et se ois enemmän ku 7 päivää. Mut eipä ollu, ja koirun niskakin on ihan jo sievän näkönen niin mikäs siinä lähdimme kokeeseen täysin treenammatta. Tiistaina Friida sai tehä häiriköidyn paikallaolon, siinä tais olla sen tokotreenit edellisen kokeen jälkeen..

Luoksepäästävyys 10
Paikallaolo 8 (Toisella käskyllä maahan, ois pitäny antaa se ekaki vähän äkäsemmin..)
Seuraaminen kytkettynä 9! (Häntä heilu ja koira oli ihan tohkeissaan, vähän käännöksissä tais valua)
Seuraaminen taluttimetta 9! (Sama meno jatku)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8½ (vähän hiras ja ennakoi perusasennon)
Luoksetulo 9½ (Teki pienen ylimääräsen mutkan selän taakse, mut tuli äkkiä takaste oikeeseen paikkaan)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 (Hiippaili perään, kaks askelta vähemmän ni ois vielä tullu 5..)
Estehyppy 8 ½ (Ennakoi perusasennon)
Kokonaisvaikutus 10 (Hienoa yhteistyötä! Mie kuulema ohjaan koiraa just niin ku tuota pitääki )

Yhteensä 160,5 sijoitus tais olla 7. I-tulos ja TK1
Tuomarina Veijo Kinnunen

Mie oon niin onnellinen! Eihän nuo pisteet mitkään huimat oo, mutta tuo koirus ei oo IKINÄ seurannu noin ilosesti. Jos oisin vähän ärähtäny seisomisessa, ois siitäki pisteitä tullu. Koiralla oli varmaan ensimmäistä kertaa elämässään oikeesti kivaa tokokehässä, neiti oli ihan riemuissaan. Hypyn jälkeen mulla oli koira sylissä, se vissiin päätti et tää loppu nyt, alahan rapsuttaa  Eikä tuntunu tuomaria haittaavan vaikka koira kohtuu reippaasti palkattiinki ihan kehässä hänen valvovien silmien alla. Yks belgi-ihminen kävi mein suorituksen jälkeen vielä sanoon, et olipa kivan näköstä tottista.

Friidan tavotteet tokossaki on nyt saavutettu, mut jos hää alkaa tollasia seuraamisia esittään enemmänki ni eiköhän me AVOonki vielä mennä, ihan vaan muitten kiusaksi Vaikka mie oon kyllä Luppaselle luvannu ettei sen tartte TK1:n jälkeen enää tokoilla. Eilen kuiteski sanoin, et ei sen oo pakko jäähä eläkkeelle jos ei halua ja heti näytettiin mitä osataan. Tästä vois päätellä ettei neiti halua vielä eläkkeelle..

Tästä on näköjään tullu ihan tulosblogi. Onhan se tieten ihan hyvä että edes ne tärkeimmät tulokset muistaa kirjotella.
Lauantaina hakuiltiin vähän enemmän tosissaan ja oltiin ihan kokeessa. Raahen koirakerhon järjestämä koe, mutta maasto sentään sellanen missä ei ikuna oo treenattu! Jännittäminen alko jo sillon kun kisakutsun kuittasin vastaanotetuksi. Onneks oli sen verran kiire viikko ettei koetta kerenny hirveesti aatteleen etukäteen. Perjantaina agitreeneistä kotiutuessa hoksasin, et tarttis vissiin katella edes rekkarit valmiiksi pöydälle..
Kaikki tarpeellinen tuli onneks pakattua reppuun. Järvelänjärvellä käytiin arpomassa suoritusjärjestys, mie nostin tietenki heti ALOn ekan numeron. Noh, eipähän tarttis jännittää ihan niin kauan ku viimesen. Oottelua kuiteski kerty jokunen tunti, puolenpäivän jälkeen päästiin tositoimiin. Siinävaiheessa ei oikeestaan enää edes jännittäny, ennen ku sitte hakuradan alussa iski paniikki. Onneks tuola ei tuomarit oo kauheen totista sakkia, tuumas vaan ettei tässä paljo jännittämiset kannata
Ensimmäinen lähetys, koira lähti ihan suoraan sinne minne lähetin ja teki hienon piston. Vähän alko jännitys helpottaan, se ei alkanukkaan kettuileen vaikka itte oli ihan kalpeena. Toisesta etunurkasta löytyki jo eka ukko. Vähän tuntu et koiruus ois ollu kauanki sillä reissulla, mut tuollahan on tapana käyä tarkistaan maalimiehet aika tarkkaan. Näytölle mennessä jouduin jarrutteleen aika paljo ku oli melkosta pusikkoa, mutta eipä tuo onneks intoa vähentäny. Heti ku liina vähän löysäs lähti koiruus taas täysiä kohti ukkoa.
Seuraava tais löytyä het seuraavalta pistolta, toiselta puolen keskilinjaa. Tällä kertaa onnistuin solmimaan liinan jotenki ja taas joutu koira parka hiasteleen, mut samalla innolla mentiin perille asti.
Yhellä pistolla Vekku jäi vähän nuuskutteleen mätästä, jouduin kutsumaan sen vähän painokkaammin perille keskilinjalle. Yhen vähän huonon piston teki, pistin samasta kohtaa uudestaan ja toisella kertaa kävi ihan takarajalla asti tarkistamassa. Luultavasti jo ekalla kertaa tuosta kohta sai tuulen mukana niin hyvin hajut, että ties sen puolen olevan tyhjä. Sitte oltiinki jo niin lopussa, että 100m näky nenän eessä.
Viimenen lähetys oikealle puolen, sieltähän tultiin taas rullan kans. Siinä teki jo tiukkaa olla hiljaa ja kehumatta koiraa, mutta maltoin kuitenki! Viimenen näyttö suju varmaan parhaiten, en ite tupeloinu mitään liinan kans.
Tuomari alko mettässä kirjotteleen papereita, piti äkkiä kysyä lupa koiran riisumiseen että pääsee sen kehumaan hyväksi. Tais olla meijän paras hakurata ikinä, ja sattu vielä kokeeseen. Mie olin niiiiin onnellinen! Keskilinjalla oli meijän "valmentaja" Tanja, kokeen ratamestari ja koetoimitsija Marika, ilman näitä kahta ei tässä kaupungissa taitas olla montaakaan hakuharrastajaa. Uhakilivat että palaute ja arvostelu tulee sitte maastojen jälkeen
Tuomari ei kauheesti moitittavaa löytäny, tai ainakaan minä en muista Pisteitä tuli 168! Tuosta yhestä nuuskimisesta mainitti ja käski luottaa koiraan, ettei sitä tartte montaa kertaa samaan paikkaan laittaa, kyllä se tietää jos ei mettässä ketään oo. Muuten tuli vaan positiivista palautetta.

Esineruutu oli mukavasti sivutuulessa. Laitoin Vekun ruutuun melkeen etsintärivun perimmäisestä nurkasta. Vähän lähti rauhallisesti, mutta ihan reippaasti kuiteski teki töitä. Sattu vaan melko hyvä tuuri, just siinä kohtaa mistä koiran lähetin oli takareunassa esine Senhän tuo pongas ja kiikutti pois puskasta. Aikaa ei tainnu kauheesti kulua, en kyllä hoksannu kysyä paljoko meni. Ruudusta täydet 30 pistettä!

Sitte jännittämään tottista, se ku on se meijän heikoin lenkki. Viikolla koirus kerkes unohtaa eteen lähetyksen ihan kokonaan, tiistaina ei lähteny etenemään viittä metriä enempää. Hyppy oli vähän hakusella välillä, mennessä kyllä hyppäs, mut tullessa ois kauheen mielellään kiertäny ja ampuminenkaan ei oikeen oo tuon lempparijuttu, vaikka laukausvarmaksi onki testattu.
Seuraaminen meni ihan hyvin, jopa henkilöryhmässäki pysy mukana eikä jääny himmaileen. Istumisessa annoin turhan painokkaan käskyn ja Vekku meni maihin. Maahanmeno luoksetulo oli hyvä, laukalla melkeen perillem tais pari viimestä metriä ravata. Noudossa meni kapulalle vauhilla ja takas ravilla, ihan omaan tapaansa. Hyppynouto, hyppäs molempiin suuntiin! mut otti kosketuksetki molempiin suuntiin. A:n kans meni molempiin suuntiin, vaikkaki vähän hitaasti, mut menipä kuiteski. Sitte se miun jännituksen aihe, eteenmeno. Hupsista, sinnehän se läks ja vielä ihan vauhilla! Mie olin taas niin ilonen!
Paikallaoloonpa hää ei sitte halunnu jäähäkkään. Ekalla laukauksella kipas seläntaka katteleen, et voitasko lähtiä jo kotia..
Arvostelussa kuulu melko monesti erinomaista ja erittäinhyvää, olihan sielä ne pari puutteellistaki mukana. Pisteitä yhteensä 77 jotka toki riitti siihen että koulari saatiin. Sanoin maastojen jälkeen että oon tyytyväinen jos saahaan 71 pistettä. Tiesin tottiksen keskeneräseksi.. Noh, HK1 on nyt tienattu. Pisterajoistahan minen tienny mitään, yllätys oli melkonen ku Marika huuteli et pisteitä 275 ja I-tulos

Yhen päivän kerkes ollakki ihan pilvissä, eilen illalla Friida alko valittaan korvaansa. Juu, korvatulehus, onhan siitä edellisestä jo reilu kuukausi. Sitä ennen ei ookkaan ikuna ollu. Noh, soittelin illalle ajan tohtorille. Töistä kun tulin niin katoin et millähän tuo on niskansa kastellu, ku oli kauheesti märkiä karvoja niskassa. Tarkempi tutkimus osoitti että sielähän on reikä! Talirauhanen tulehtunu ja ilmeisesti itte rapannu sen sitte auki. Nyt on luppakorva antibiooteilla ja saikulla muutaman viikon. Kipiähän tuon on täytyny olla, mutta eipä oo paljo menoa hidastanu. Kauhulla ootetaan mikä on Friidun vauhti kun tuosta paranee