Meillä on jouduttu kevät keskittymään rauhallisiin harrastuksiin, Vekku alkoi muuan viikko sitten ontumaan oikeaa etustaan. Tohtori löysi kipeän varpaan, totes sen nyrjähtäneen. Varpaan jälkeen kipu siirty ylemmäs ja löyty tulehtunut jänne, olikohan joku piceps, tai jotain sinnepäin. Nyt ollaan vielä pari viikkoa "levossa", ulkoillaan remmissä n.15 minuuttia kerralla 3-4 kertaa päivässä.

Onneks tokoa voi treenailla rauhallisesti. Tunnari alkaa oleen hyvällä mallilla, nenä toimii ja oma löytyy 9/10. Kaukokäskyjen asennonvaihtoja on jumpattu melkeen päivittäin. Jääviäkin on tehty jonku verran, melkosen hyvin neki jo onstuu ihan oikeen. Paukkujakin on käyty kuuntelemassa aina kun vaan jostakin joku kiva paukuttelija löydetään. Eilen Vekku maltto maata paikallaan vaikka kävin piilossakin pyörähtämässä, ei huonostikkaan

Tokon lisäksi on tehty jälkiä, paljon jälkiä. Reilu viikko sitten Riikka ja Sylvi kävi kyläilemässä. Perjantaina käytiin tekemässä ensimmäiset jäljet Köpille, Hutille, Sylville, Vegalle ja Friidalle, pituutta ei ollut paljoakaan ja namia joka askeleella. Namit jäi syömättä, mutta jälki ajettiin aika sievästi. Friidakin kävi nuuskuttamassa oman jälkensä. Ahne luppakorvakin jätti eväänsä syömättä, jäljesti kuitenki hienosti. Lauantaina mukana oli Eve ja Astakin, kunnon aavesilmien jäljestykset Vegalle reilu 50m jälki, ensimmäistä kertaa välillä muutama askel ilman evästä. Näytti nuuskuttavan paremmin namittomat askeleet, jotenka päätin lopettaa mahottoman ruuan viljelyn. Saatiin myös käsky pitentää jälkiä reippaasti, noin lyhyellä jäljellä ei kuulema ehdi ku alkuun päästä. Yhden jäljen tein tuohon viereiseen puistikkoon, ihan hyvin ajettiin nurmellakin ollut jälki, tuo jälki ei vanhentunut montaakaan minuuttia.
Perjantaina päästiin ensimmäistä kertaa jonkun muun kuin miun itteni tekemälle jäljelle. Pituutta n.100m ruokaa alussa ja muutamilla askeleilla välillä. Keppejäkin oli jäljelle hukkunut pari. Ensimmäinen keppi jätettiin ihan huomiotta, toinen nostettiin pienellä avustuksella!
Tänään käytiin taas metsässä. Jäljellä pituutta n.200m, vanheni reilun puolisen tuntia, keppejä neljä, kulmia tais olla kaks. Nameja tiputeltuna matkan varrelle jonku verran. Ensimmäisen kerran kokeiltiin vähän janalähdön tapastaki ja löydettiin jälki Kolme keppiä löytyi, pienellä avustuksella ne jopa nousikin! Kulmissa tehtiin vähän lenkkiä, mutta jatko löyty hienosti. Kerran eksyttiin vähän harhaan jäljeltä, mutta löydettiimpä takastekki ja jatkettiin ihan jäljen mukasesti. Olipa melko tyytyväinen koira kun pääs ihan kunnolla töihin!


Vegan jäljestäminen on talven aikana parantunu ihan hirveesti, kai se on unissaan jäjestäny koko talven
Friidalle tein tänään kestokanilla laahausjäljen, pituutta varmaan n.150m. Luppanenhan ei oikeen innostu ihmisjäjestä, tuo kanin jälki oliki paljo kivempi! Nenä ei ihan maassa ollu koko aikana, vähän sellasta haahuilun näköstä, mutta hännän huiskeesta näki millon oltiin jäljellä ja millon ei. Nameja ei jäljeltä löytyny, eikä se menoa haitannu olleskaan. Lopussa palkkana tietenkin oli kaniini, sitä kanniskeltiinkin ylpeänä vaikka kuin kauan. Friidu saanee käydä kanin jäljillä toistekkin





Vekkusesta otettiin muuan pönötyskuvaki

 

Junassa on hauska matkustaa, tai sitte ei, mut ompahan aikaa päivitellä blogia. Koirat ei tälle reissulle päässy mukaan, mut on neki jo herätelty talvihorroksesta 

Tammikuussa taidettiin vaan oleilla ja ulkoilla. Jäällä on käyty siitä asti kun sinne uskalsi mennä. Mettässäkin käytiin melko pitkään, kovista pakkasista huolimatta. Siinä vaiheessa siirryttiin kokonaan jäätikköurheiluun kun koirilla alko hangessa loppumaan maavara. Miullahan oli lumikenkäset jalassa, niin ei ollut liikkumisessa mitään ongelmaa. Kuviakin toki tammikuun pakkaslenkeistä löytyy.
Helmikuussa käytiin testaamassa Oulun koirauimala. Vekkunen on päässyt pulikoimaan kahteen kertaan, Friidu vaan kerran, mutta eiköhän me tuola vielä pariin kertaan käydä ennen luonnonvesiin pääsyä.
Tokoakin on innostuttu taas treenaamaan. Jäävät liikkeet alkaa olemaan ihan mallillaan, hyppynouto sujuu, samoin metallinouto. Tunnaria ja kaukoja on hinkattu ihan urakalla, ehkä nekin vielä joskus on siinä mallissa että voi harkita kokeeseen lähtöä. Onneks meillä ei oo mitään kiirusta tuon tokon kans, sitähän voi treenailla vaikka sitten eläkkeellä

Agility aloteltiin talvitauon jälkeen taas maaliskuun alussa. Parit ensimmäiset treenit meni oikeenkin hienosti, ois varmaan pitäny ilmottaa kisoihin ennen ku jatkaa treenejä… Noh, ne ekat kisatki käytiin viikko sitte, tulosrivi hieno HYL, HYL, HYL! Ensimmäisellä radalla koira lähti lapasesta het alkuunsa. Toinen rata sentään ehkä jo etäisesti muistutti agiliitoa, mutta ei siinäkään kehumista ollut. Kolmas olikin sitte ihan huippuhieno, yhtä pientä ylimäärästä mutkaa lukuun ottamatta. Ois pitäny muistaa kääntää varpaat sinne seuraavaa estettä kohti, eikä sinne vikaseen suuntaan. Seuraavat kisat ois viikon päästä, tällekkin viikonlopulle oli kalenteriin merkitty agiliito, mutta kartturi otti junan alle ja suuntaa kohti Tamperetta viikonlopuksi.

Friida kävi pari viikkoa sitten terveystarkastuksessa Otuksessa. Koirus todettiin päällisin puolin ja veriarvoiltaan terveeksi. Selässä oleva isomman patin sisältö onkin talia eikä rasvaa. Kauhulla odotellaan millon se päättää puhjeta... Maanantaina Friidu sitten menee samaiseen Otukseen kuvauttamaan koipensa. Se kun meinaa välillä ontuilla pitempien lenkkien jälkeen ja joskus ihan ilman syytäkin. Katotaan ettei kinttuihin oo ilmaantunu mitään suurempaa vikaa, kun ei tuo koirus enää mikään nuori kuitenkaan oo, kaheksan vuotta tulee kesällä täyteen prinsessalla. Puntarilla käynti järkytti, Friidu painoi 23kg ja Vega 25,9kg Laihiksen paikka kumpasellaki!

Vekku alotti vuoden virallisen osuuden komistelemalla Kajjaanissa.
Tuomarina oli Ligita Zake, Latvia. Tiukkaa linjaa piti ERI:n jakamisessa, ainakin uriksilla. Narttuja en kerenny etes seuraamaan ku piti muka alkaa valmistautuun johonki kasvattajaluokkaan

Vekkusen arvostelu oli ihan riittävä, niin ku koko koirakin:
Oikea tyyppi. Oikean tyyppinen pää, riittävän suora kuono-osa. Riittävän voimakas niska. Riittävän vahva ylälinja. Riittävän ilmava runko. Riittävät kulmaukset. Hiukan lyhyt olkavarsi. Kyynärpäät ovat riittävän tiiviit. Riittävästi aluskarvaa. Liikkuu OK. EH4

Kasvattajaluokkaanki tosiaan päästiin. Oli siinä Katrilla hommaa yrittää takoa muitten päähän kuin sielä ollaan ja koiria seisotetaan mut kyl me ihan kunnialla taidettiin kuitenni selvitä. Kasvattajaluokassa esiintyi Krisse, Vekku, Kiksi ja Hukka. Ihan me ei taijettu pärjätä, Marjo laittanee ryhmän arvostelun näytille kunhan kerkee.

Kiitokset Katrille koiran puunaamisesta ja handlerin ohjeistuksista!
Kiva oli nähdä kerralla laumallinen aaveita samassa kehässä ja kehän laidalla. Tiiä vaikka me joskus jossain muussakin yhteydessä leireillään porukalla, ehkä ei kuiteskaan näyttelyissä

Pitäsköhän se meijänki jo muistella menneen vuoden tekosia ja katella vähän tulevaisuuteen. Viime vuodelle oli asetettu huimia tavotteita molemmille hurttasille tähän malliin:

Friida
TK1
Huimat on Luppiksen tavotteet  Neiti on kaikki kilpailulliset tavotteensa saavuttanu. Agia treenitään ja ehkä jopa kisataanki, mut ainoo tavote on pitää kivaa. Mejäliina kaivellaan laatikosta ja hakumettässäki käyään herkuttelemassa. Uimista treenataan paljo, jos sattuu lämmin kesä oleen.

Vega
Pysyä terveenä!
(AGI maxi2, PK HK1, TOKO AVO1)

Vekkusen suurin tavote on pysyä terveenä, kirmailla pusikoissa ja leikkiä hippaa kavereitten kans. Tokihan me treenitään kaikkee kivaa ja jos hyvä tuuri käy, ni saatetaan eksyä jopa kisoihin ja kokeisiinki. Tavotteitahan pitää aina olla, ne ei paljo oo edellisistä muuttunu, katotaan saahaanko niille tulevana vuonna jotain tehtyä  Saatetan me johonki näyttelyynki eksyä, pitäähän emännän päästä kierteleen ne kojut kerran vuodessa.

Friiduhan kävi neljä alokasluokan tokokoetta, lokakuussa saatiin se tavoiteltu TK1 ja joulukuun alussa käytiin jopa kokeilemassa AVOintakin luokkaa, tulos tuli sieltäkin Agia kisattiin jokusen kerran, yliaikaahan radoilta tulee, mutta muuten tuon luppakorvan kans on oikeen mukava juoksennella ratoja, se kun pääosin menee äärimmäisen hienosti.
Mejämettään ei menty kertaakaan, mutta hakumettässä käytiin muutama maalimies haukkumassa. Syksyllä innostuttiin sitte tekemään jokunen jälki ihan ilman sientä, hyvinhän tuo ihmisjälkiäkin nuuskutteli. Uimassakin taidettiin käydä useampaanki kertaan. Eli aika hyvin on Friidun tavotteet täyttyny

Vekku pysy terveenä! Jopa niinki paljon, että harrasteltiin ihan entiseen malliin. Tokihan molemmat koirat alotteli viime vuonna ihan uudenlaisen jumppaohjelman ja lämmittelyiden/jäähdyttelyiden kans ollan paljo tarkempia ku entisessä elämässä.
Helmikuussa käytiin vuoden ainoa tokokoe, sieltä tuloksena AVO1 183 pistettä ja luokkavoitto.
Heinäkuun alussa käytiin luonnetestissä Kaavilla, kovin oli koiran näköinen testi, mitä nyt tessu puolusti enemmän ku emäntä oletti. Pisteitä kertyi 208 ja laukausvarmaksi todettiin. Reissulle lähti ja sieltä palasi varmasti ihan samanlainen hurttanen, ei jäänyt testistä traumoja kummallekkaan. Heinäkuun lopulla kisailtiin Kemissä agia ja nollavoitolla noustiin kakkosiin Syyskuussa uskaltauduttiin haku-kokeisiin ihan oman treeniporukan silmien alle, kohtuu hyvällä menestykselläkin vieläpä 275 pistettä ja HK1 oli päivän saldo.
Yks näyttelykin käytiin kesän aikana, sieltä tasaisen rivin jatkoksi neljäs EH. Jokohan se pitäisi uskoa ettei tuosta koirasta ole harrastuksiin

Entäs sitten tämä vuosi? Ehkä teemme jotain, ehkä emme...
Friidalle ei aseteta enää mitään tavotteita. Jos sattuu jossain sopevassa välissä olemaan tokokokeita, saatetaan käydä AVOssa pelleilemässä. Paikallaolohan tuolla on kohtuu varma, eli muitten kustannuksella sielä ei pelleillä. Leikkiminen alkaa vasta yksilöliikkeissä Samaten, jos sattuu sopivaan väliin sopiva BH-koe löytymään, saattaa luppanen käydä sitäkin kokeilemassa.
Friida käynee kuvauttamassa luustonsa jossain välissä, Kassellaan näyttääkö vielä suht samalta kuin ennen agiliitelyn aloittamista.

Vekkunen hakuilee, tokoilee ja liitelee, lisäksi jäljestää ja käypä se viikon päästä näyttäytymässä tuomarillekkin komeana, joskin kohtuu karvattomana...
Hakumettässä käydään ehkä jopa ihan tavoitteellisesti, jos vaikka lisää kirjaimia nimen eteen kaiveltais jossain välissä. JOS sattuu enää mihinkään kokeeseen pääsemään noiden sääntöuudistusten jälkeen.
Tokossa VoiVoi korkkaus lienee edessä jossain vaiheessa, sitä ei tiedä onko tälle vaiko ehkä ens vuodelle, mutta mahollisesti joskus tulevaisuudessa. Agissa ois kiva kun ohjaajakin pääsis sinne komosiin, koirahan sielä ois jo, jos kartturi ei ois koheltanu ihan kaikkee... Minkäs teet ku on liika hiras ni sitte on...
Sitä jälkeä jatkettaneen, kunhan lumet lähtee.
Lumien aikaan emäntä saattaa ehkä kaivella niitä suksia jostakin, jos sattuu löytämään niin voipi opetella hiihtämään. Sehän tietää koirille pitkiä lenkkejä jossain tuola jäätiköllä, jos sitä jäätä tulee. Jos ei tule kunnon jäätä niin tyytynemme jatkamaan lumikenkien kans pusikoimista