Vega

Vega aloitti pentukurssin tiistaina. Kurssikavereina meillä on vaan tyttöjä =) pari labbista yks kultsu ja yks saku. Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin kontaktia, paikalla ollessa ja liikkeessä. Hienosti Vega keskitty siihen mitä tehtiin, ei kauheesti katellu muitten touhuja. Luoksetulo oli mukavan vauhdikas. Harjoitus tehtiin niin että Katri piti pentuja vuorotellen kiinni ja ohjaaja juoksi karkuun. Kenelläkään ei käynyt mielessä lähteä huitelemaan muualle kuin ohjaajan perään. Viimeisenä yritettiin saada pennut rentoutumaan, Vega malttoi hetken kölliä sylissä, mutta kun vieressä kaveri oli sitä mieltä ettei häntä nukuta, oli poika heti menossa mukaan leikkimään. Pysyi kuitenkin vieressä istuskelemassa kivasti vaikka ei ihan rentoutumaan alkanutkaan.

Keskiviikkona otettiin Friidan treenien jälkeen Vegan ja Jepen kans vähän ohitusharjoituksia. On se vaan niin erilainen ku Friida, pentu kattelee vaan mua eikä välittäny ohi menevästä Jepestä mitään, hyvä jos edes huomas. Pitäs lenkkeillä enemmän yksin pennun kans etei oppis Friidalta huonoja tapoja. Samalla reissulla Vega kävi tutustumassa ruttukuonoiseen bulmastiffipoika Petuun. Vissiin vähän hirvitti pentusta kun hyvin rauhallisesti vaan istuskeli ja teki eleillään hyvin selväksi olevansa vaan pieni viaton pentu. Ei Petuakaan kauaa jaksanu kiinnostaa tylsä pentu, joka ei edes leikkiny.

Viime sunnuntaina Vega kävi turistina Raahen tokokokeessa ja tänään oltiin katsomassa Oulussa agiliitoa. Kivahan tuon kans on kulkea, se on niin rauhallinen joka paikassa. Toki kaikkia kivoja koiria ja ihmisiä pitäs päästä kattoon mutta hyvin on kuuolla melkeempä koko ajan. Tänään nähtiin velipuoli Tane pitkästä aikaa, kyllä oli Tanekin kasvanu, melkeen oli pojat saman korkuisia. Vega näytti melkeen pieneltä, Tane kun on puolisisaruksiaan rotevampi kaveri. Marjokin oli ihan tyytyväinen vekaran kasvuun ja ulkomuotoon, on se vaan komea poika! Saa nähä millanen hurmuri siitä kasvaa :)

Friida

Neiti on tokoillut ja piruillut emännälle. 7.9 oltiin kotikisoissa tuossa jäähallin kentällä tokoilemassa. Menihän ne, ihan päin peetä, neiti nirppanokka lähinnä haistatteli emännälle ja totes lopuksi vielä että hyppää ite! Paikallaanolo meni ihan hyvin, maahan käskyn jouduin toistamaan, muuten ei mitään ongelmaa. Seuraamiset on ne meidän hankalimmat liikkeet, kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Mukana tullaan, mutta metrin päässä, perusasennot vinoja jos istuu ollenkaan. Maahanmenossa jäi istumaan, liekkö käsky tullut väärällä äänellä vai mistä oli kiinni. Luoksetulo ihan ok, vähän ehkä hidas, istui ihan miten sattuu vinosti eteen. Maahanmeno hyvä, ainut 9! Hyppy ei mennyt mitenkään, ensimmäisellä käskyllä ei tapahtunut mitään, toisella ävi haistamassa estettä ja palas perusasentoon. Ilme oli lähinnä et hyppää ite, jos haluat, minen ainakaan tee enää mitään. Yleisvaikutelma oli kuitenni täys 10! mut pisteet oli kuulema ohjaajalle hyvästä yrityksestä, koiran kehumisesta ja kannsustamisesta vaikka koiralla asenne oli evvk!

Keskiviikkona mentiin Katrin oppiin kyselemään et mikä meni vikaan. Asenne sama evvk, joten otettiin koko homma sitte leikin kannalta. Paljon leikkimistä ja riehumista, väliin vähän jotain tokon tapasta. Seuraamiseen vaihdettiin käskysanaa, jos vaikka sillä saatas perusasennot kohilleen.

Torstain Tupostelut meni ihan kivasti. Harjoituksena oli ihan kunnon ratapätkä löytynee Wilin blogista, mentiin ensin kahdessa osassa. Eka pätkällä meidän, tai siis mun ongelma oli etten uskonu ehtiväni koiran eelle putken jälkeen, hyvin kerkes sitte ku lopulta uskalsi kokeilla. Toisella pätkällä ei oikeestaan ollu muuta vikaa ku ettei ohjaaja osaa ohjata koiraansa.. Lopuksi sitte yhdistettiin pätkät ja otettiin äkkikoulema periaatteella, ekasta virheestä ulos ja jonon hännille. Päästiin ensimmäisellä kerralla puolenväliin, e osannu ohjata pujolta aidalle tarpeeksi voimakkasti ja siitä tuli kielto. Seuraavalla kerralla päästiinkin luppuun asti, parilla aidalla meinas mennä vähän tiukille, etten ite törmää siivekkeeseen. Pitää alkaa kattoon tarkemmin mihin ite sijoittuu missäkin tilanteessa. Toinenkin pätkä oli, mutta siitä ei ole juurikaan muistikuvia. Sillon kun pitää tehä tarkasti, menee ihan hyvin, heti jos ei oo pakko keskittyä täysillä mun ohjaus menee hutiloinniksi. Nyt aletaan sitte keskittyyn tarkemmin ja yritetään välttää kaikkea roiskimista, ehkä minä vielä opin ohjaamaan luppakorvaa. Kati lupas joku päivä kokeilla miten askeleet passaa Friidun kans yhteen, sillä kun on kokemusta noista lupista enemmän. Tiiä kuin hieno koirus sieltä kuoriutuu kun saadaan toimiva ohjaaja remmiin, edes hetkeksi :)