Perustreeni jatkuu, eilen oli vuorossa rengas. Ensin lähetettiin eteen, sitte lähetettiin sivusta, kierrätettiin takaa ja lopuksi vielä kutsuna, niin että ite oltiin melko reippaasti sivussa kutsumassa. Kaikki meni kerralla hienosti, vissiin on rengas ihan hyvin hanskassa Nauru
Ratapätkänä oli 17-esteen kiemura, alku oli kuulema kolmosten tasoa ja loppu jotain muuta.. Itsenäisesti tutustuttiin rataan ja valittiin sieltä kaks kimuranttia kohtaa jotka suoritettiin ensin erikseen. Me otettiin erillis kurveiksi alusta putki- aita takaakierrolla- puomi. Putki lähti A:n vierestä, aita vähän putken suusta sivussa ja puomi suoraan aidalta. Hankala näitä on selitellä, mutta jospa Wili taas raapustas piirrokset ni voi sieltä sitte vakoilla. Tää koukero meni ihan suunnitellusti, alkaa tuntemaan koiransa pikkuhiljaa, ku osaa suunnitella ohjaustaki lähellekkään oikeen.
Toisena erilliskiemurana otettiin keinu- aita-aita-puomi, eka aita takaa, toiselle sylkkärillä. Tämäki meni ihan hyvin, vähän tuntu että menee säheltämiseks, mutta meillä taitaa mennä aina sillon kaikkein parhaiten..
Sitte koko rata putki-aita-puomi-aita-pujo-keinu-aita-aita-puomi-aita-putki-pujo-aita-aita-aita-aita-aita. Alku meni suorastaan hyvin, sitte tumpelo ohjaaja yrittää tunkee koiraa alottaan pujottelun ekan kepin VASEMMALTA puolen, saa siinä sitte miettiä miks ei koira mee, vaan alkaa haukkuun ja kattoo ihan pöljänä. Mikä lie älynväläys oli, siihen se sitte levis koko homma. Kaikki ne hankalat paikat meni hienosti, ja sitte koheltaa tollaseen ihan täysin kummalliseen kohtaan. Seuraava viikko taotaan itelle päähän, että pujottelun alussa eka keppi jää koiran vasemmalle puolelle. Idiootti!!! Neitillä meni ihan täysin hermot, ku tollain pieleen menee ohjaamaan, loppu pätkä meni ihan säätämiseks ja tahtojen taisteluksi. Saatiin kuitenni loputki hypyt mentyä, vaikka ei mitenkään loistokkaasti. Tuohon alkupätkään esteelle 12 asti oon tosi tyytyväinen, osasin suunnitella ohjaukset koiralle sopivasti ja vieläpä ohjasinki suunnitelman mukasesti. Koiruus meni sine minne ohjasin, eikä vauhtikaan ihan hissuttelua tainnu olla.
Lopuksi otettiin vielä pujottelua namikupilla, tavotteena saaha koiraa pujotteleen itsenäisesti ja irtoamaan paremmin. Mun ei passaa jäähä yhtään taakse, Friidan pujottelu menee heti hirveen epävarmaksi, niinku se nyt varmaa ois muutenkaan. Harjotusta, harjotusta ja vielä vähän harjotusta..