Viikonloppuna käytiin Friidun kans kisaamassa ensimmäiset neljä kakkosen starttia OKK:lla. Koko viikonlopusta jäi melkosen hyvät fiilikset, ehkä me osataan sitteki

Lauantaina sateli vettä, jyrisi ukkonen ja paisto aurinko. Kaikkia näitä saatto olla viiden minuutin sisällä. Molemmat päivän radat olivat Sari Mikkilän tuomaroimia.
Ekassa kisassa rata oli ihan sujuvan ja mukavan olonen. Meillä vaan ei oikeen ikuna näytä menevän eka rata ihan putkeen. Joko ite sählään ja häslään tai sitte neitillä on likaa intoa eikä viitti kuunnella. Nyt tais vikaa olla molemmissa. Kolme rimaa tuli alas ja pari kontaktia possuteltiin. Videolta katoin tuon radan, ja totesin kyllä just saman mistä oon kuullu monia monituisia kertoja, tarttis opetella juokseen.. Tulos 25 sijotusta en edes viittiny kattoo, aika hännillä mahtaa olla tollasella roiskimisella.
Päivän toinen rata oli huomattavasti paljo parempi. Radan kulusta ei flunssasta tahmaiset aivot muista oikeestaan mitään. Ainut virhe tuli pujolta, liian hitaalla valssilla ohjasin ihan ite koiran pujottelun toiseen väliin. Hypyt kuulema ohjasin paremmin ja rimat pysyki ylhäällä hienosti. Tulos 5, sijotus tais olla 7

Sunnuntaina kisattiin Eevaliisa Pohjalaisen radoilla. Eka rata oli sellanen Friidamaisen näkönen, pari ansapaikkaa, jotka tolle ei niin irtoavalle ei ollu oikeestaan edes ansoja. Oltiin lähtövuorossa viimesenä, ei kiva olleskaan. Olin just jättämässä koiraa lähtöön kun kuuluttaja alko huuteleen "yks nousunolla ois vielä tarjolla.." Ei olleskaan paineita. Rata oli omasta mielestä ainaki hyvä, muuta muistikuvaa ei enää ole. Tulos 0 sijotus 3/23 eli eka nousunolla kakkosista on nyt saalistettuna
Viikonlopun viimenen rata oli jokseenki kiemurainen hyppäri. Kaikki kolme putkee tais olla sinne "vääräänpäähän" viennillä, yks aita muka kauheen hankalasti ja het alkusuoralla kesken suoran yks aita ihan sivussa suoralta, ja suora toki jatku sitte pujolla tämän aidan jälkeen.. Mulla meni sävelet sekasin ihan kokonaan kolmannella esteellä. Neiti tuli pituudelta alas viimesen osan päälle ja meinas mennä kuonolleen. Miehän sitä säikähin, mutta ku ei koiraa näyttäny haittaavan ni jatkettiin, aita-pujo, pujolla jäi viimenen väli suorittamatta mutta en enää jääny säätämään sen kans. Loppurata oliki sitte niin nättiä ja sujuvaa menoa ettei edes tosikaan. Totella tyytyväinen saa olla tohon koiraan! Radan jälkeen tytöt kyseli että mitä hittoo sinä sielä radalla teit? Minä olin ihan  Olin ohjannu nelos aidan väärin päin, siinä sen näkee kuin helposti pakka leviää käsiin. Hylkyä siinä tehtiin joka tapauksessa, se vaan tuli yhtä estettä aikasemmin ku ite kuvittelin.
Tarvinnee alkaa katteleen seuraavia kisoja