Talvikauden manesitreenit on aloitettu, ensimmäisten treenien jälkeen muistin taas leikellä luppikselta karvoja vähän vähemmäksi. Neiti kun kerää häntään ja jalkakarvoihinsa ämpärillisen hiekkaa kotiinviemisiksi.. Mukana ois tarkotus yrittää pitää molemmat koiruudet, vaikka kunnon päälle tuola jukseminen näköjään ottaa.

Friida pääs alottaan, virtaahan sillä ois ollu het vaikka muille jakaa, neitihän näki esteet viimeks kisoissa. Hyppykurvelossa huidoin ite pari rimaa alas, muuten meni aika sujuvasti ja pari mukavan tiukkaa kurviaki saatiin tehtyä.
Toisena harjotuksena käytiin pujottelemassa ihan urakalla. Pujottelun jokaisessa kulmassa oli aita ja näitä mentiin ristiinrastiin, pujo tais olla 4 vai peräti 5 kertaa. Ihan ok meni, ohjaaja sai vähän (vähän enemmänki) noottia että pitäs luottaa koiraan, kyllä se osaa. Vauhtiaki saatas lisää kun koiruus sais itsevarmuutta vähän lisää, jos sen antas itekki tehä jotain eikä vetäs viiksistä koko ajan.
Kolmannessa harjotuksessa 15 esteen ratapätkä, joka sisälsi puomin ja A:n molemmat kahteen kertaan. Näitähän sitte tankattiin usiampaan kertaan, luppa päätti taas alkaa loikkimaan alas. Takokaas treenikamut mulle tonne päähän että AINA treenataan namikipon kans, jos meinaa unehtua ni voisko joku muistuttaa?

Vega kurvaili estesyheröön melkosia kaarteita, niitä sitte vähän yritettiin pienentää ennakoinnilla ja paremmilla ohjauslinjoilla, onneks mulla on tuo apuope mukana pitämässä kuria, sillon ku vetäjien silmä välttää
Rataharjotuksessa jätkä oli ihan kokonaan unohtanu miten puomin kontakti suoritetaan, eihän sitä oo harjoteltukkaan ku torstaina edellisen kerran. Ilosesti jatko matkaansa pysähtymättä kontaktille. Pari kertaa muistuteltiin remmissä ni alko sujumaan. Alle ohjasin koiraparan ihan miten sattuu, ihan liikaa vauhtia eikä toinen sitte kerkenny kääntymään vaan hyppäs nousulta alas. Tähän sitte joko hidastettiin vauhtia tai ohjattiin kokonaan toiselta puolelta, molemmilla tavoilla onnistu huomattavasti paremmin. Pussista jätkä tulee nenäalhaalla ulos, jos minä oon pussiin mentäessä riittävän lähellä, jos ehin karata vähänkään kauemmas nousee nenä ylös jo pussissa, kun pitää alkaa heti katteleen uutta suuntaa.
Pujotteluhässäkässä ohjaaja sai tällä kertaa huutia liiallisesta koiraan luottamisesta. Kakaraa pitäs kääntää vähän tarkemmin, eikä vaan ootella että kyllä se sieltä tulee. Tiukka ohajus molemmilla käsillä ja koko ajan, ei jätetä koiralle mahollisuutta ite päättää kurvien suuruutta.