Kolme viikkoo ois takana Vegan sairaslomaa. Alkaa näkymään ettei poika oo päässy kirmailemaan, lelut sais kyytiä koko ajan, narussa yritetään hyppiä ja pomppia tai ainaki pureskella ihan pienestisievästi ja huomaamatta.. Friidaaki on jo alkanu tympimään, ku ei saa leikkiä. Joka ulkoilulla yrittää haastaa toista leikkimään, katala emäntä vaan tämänki huvituksen aina kieltää, kyllä luppaa kukuttaa. Onneks tämä viimenen viikko on melkeen vapaata, pystyy pitään silmällä virtasta vipeltäjää Nauru Suurimaksi osaksi on kyllä menny hienosti ja jätkä on sopeutunu siihen että elämä on tylsää välillä. Onhan me jotain pientä aivojumppaa värkätty ja luitaki on tuhottu ihan kohtuudella, seki on näköjään rankkaa hommaa. Perusasentoa on hiottu ja seuraamisen paikkaa, peruuttaminenki alkaa jo jotenki sujumaan. Avaimetki löytyy ja niitä jopa kanniskellaanki, alkuunsa tuota meinas ällöttää koko avainnippu. Eihän sellasta metalliläjää vihtiny suuhun ottaa Jalka suussa Liekkö tästä jotain hyötyä, jos joskus innostutaan niin paljo tokoileen että ihan metallinoutooki pitää harjotella.