Tiistaina tekasin mettälenkin jälkeen pikku esineruudun, ekan tälle vuotta ja oisko ehkä kolmas koko elukoitten elämässä. Ruutuun nakkelin vanhan pannan, pari solmulelua ja pehmohiirun. Vähän piti Vekkusen miettiä mikä oli homman nimi, mut ku eka haju osu nenuun, muistu mieleen. Tarkkaa työtä tehtiin ruudussa, kolme esineetä haetin, kaikki tuotiin sievästi perille asti.
Friidu pääs kans kokeileen, neiti ei oikeen ymmärtäny koko hommaa. Ekan esineen ku löys ni jäi viereen seisoon ja katto mua. Kehuin ja pyysin tuomaan, siitähän tuo riemastu ja alko leikkiin.. Toipa kuitenni parin kehotuksen jälkeen. Kaks muutaki esinettä haki, melkosen tarkkaan nuuskutti, tuhina kuulu koko ajan, vaikkei ihan lähellä ollukkaan Luppis tykkää käyttää nenäänsä.

Keskiviikkona tottisteltiin, ihan ohjatusti. Ohjaaja sais opetella kuviot vähän paremmin, etei unohtus puolet askelista, tai tulis kymmentä liikaa johonki väliin.. Maahanmenoon tartti kaks käskyä, istuminen hienosti yhellä. Luoksetulo laukalla, mutta himppasen hiras kuitenni. Seuraaminen meni hienosti, ekaa kertaa seurailtiin ilman lelua.. Paikallaolaki kokeilin ekaa kertaa ihan oikeella matkalla ja ajalla, vieläpä selkä koiraanpäin. Kumma juttu, koiruus oli ihan rauhassa, ei ääntelyä eikä levotonta liikehdintää, hienoa!

Torstaina hakuiltiin nätissä säässä. Kaks ekaa valmiita suorapalkalla, ei mitään erikoista, hyvin haki ja löysi. Kolmas ja neljäs haamuina pitkällä matkalla. Katottiin että ukot meni mettään ja käytiin pikku kävelullä. Kolmannelle lähti hyvin, mutta n. 40m kohilla teki isohkon ympyrän ja jatko vasta sitte perille. Meinas vissiin usko loppua ku ei oo ennen tehty ylipitkillä matkoilla. Viimeselle lähti taas hyvin, mutta pikku mutkan teki 40 kohilla. Ei kuiteskaan yhtä isoa lenkuraa ku edelliselle.
Friidu pääs kans hakeen yhen akan metästä. Yritys hyvä laittaa ukko mettään ja lähettää koira sellasesta kulmasta ettei pongais jälkeä, melkeen jopa onnistuki, mut ei kuiteskan ihan. Viimesen 10m tais mennä jälkee pitkin, hienosti luppa haukkua paukuttaa, vaikkei paljo oo hakemaan päässykkään.

Perjantain käytiin alottaan ulkokausi tupoksessa. 24 esteen rata, kahessa pätkässä ens alkuun. Ekat kaks estettä ohjasin "kauko-ohjauksella" näppärästi paimennin haki oiket esteet ja käänty kolmosellekki. Toki eka piti pari kertaa harjotella ohjaajan toimintaa.. Pöytää piti vähän ihmetellä, eihän sellasta oo nähty aikoihin. Ei siihen oikeen osannu stopata kerrasta, toisella kertaa muisti jo jarruttaa. Vauhdista siihen ei pysähytty varmaan kertaakaan. Loppu pätkällä oli pikku juoksuosio, siis ohjaajalle. kontakteille pysähtyy, mutta meinaa karata kehuilla poiski. Otettiin sitte kontaktit vielä pikku vauhdin kans kunnon pysäytyksillä Melkosia kurvelloita oli Minna taas kehitelly. Hyvän mielen fiilistelyt ennen kisoja.. Joo, no olihan meillä hauskaa..

Lauantain piti ottaa rennosti ja käydä vaan kunnon mettälenkki. Käytiinhän me, loppulenkistä luppa tuli viereen istumaan ja piti toista etusta ilmasa, kele! Mitään siitä ei metässä löytyny, tiellä ontu, mutta ku fasun ääni kuulu ni mikään paikka ei ollunna kipee. Kotona tarkempi tutkimus osoitti että isossa anturassa on palkeenkieli ja vertaki tuli jonni verran. Luppasella jäi sitte sunnuntain kisat väliin, ontu melkosen pahasti aamulla. Pakkasin neitin kuitenni mukaan ku äitienpäiville oltiin samalla reissulla menossa. Neiti pääs äitille kylään päiväksi, kunnon hoitoa oli tainnu saahakki ku iltapäivällä käveli ihan normaalisti muutaman askeleen. Nyt on sitte parin viikon tossuttelukuuri, toivottavasti sillä paranee. Ei tohtorikaan mitään kummempaa vikaa löytäny, siisti haava.

Vegarainen sitte edusti ihan itekseen kahen HYLyn verran. Tuomarina Jarmo Jämsä, oiken mukavan olosia ratoja, ihan mentäviä olisivat ollu, JOS...
Eka rata oli jotain ihan kaameeta, ite jännitin niin ettei tutustumisessakaan jalat pelannu, saatikka sitte radalla. Ei se käsistä lähteny ihan kunnolla kertaakaan. Yhessä mutkassa vaan sattu sormi vinksottaan kohti putkea ja nokka kerkes käydä liika lähellä.. Tuolta radalta muistikuvat on aika hämäriä.
Toinen rata oli paljo parempi, kaks hyppyä melkeen suorassa linjassa ja 90 kurvi kolmannelle, olin sadasosan myöhässä kääntämisessä ja jätkä kerkes käydä hyppään nelosena olleen renkaan. 4-17 väliseen rataan oon oikeen tyytyväinen, meni aikalailla just eikä melkeen suunitellusti, 18 esteen meinasin unohtaa ja sitte ku muistin oli jo myöhästä, Vega hyppäs siivekkeen yli.. Hyvä mieli jäi kuiteski tästä radasta.

Mihinkähän lie kuvittelen koiraa ohjaavani..